Tarinani

Teini-ikäni ja nuori aikuisuus olivat etsimistä ja oman itsensä hakemista, kuten siihen ikään kuuluukin. Etsin epätoivoisesti rakkautta ja hyväksyntää itseni ulkopuolelta, kokien myös monia karvaita pettymyksiä niin ystävien kuin parisuhteidenkin osalta. Näinä vuosina opin monien erilaisten tapahtumien seurauksena haitallisia toimintamalleja ihmissuhteissa, kuten esimerkiksi rajattomuuden, miellyttämisen sekä oman arvon näkemisen vain työntekemisen ja suorittamisen kautta.

Näissä ajatusten kehissä pyörin vuosia. Koin paljon hyvää elämässäni, mutta myös huonoa ja rikoin itseni niin monta kertaa, etten edes pysynyt itse enää laskuissa mukana. Yritin koko ajan parhaani ja enemmänkin, – tiedän nyt, mutta silloin mikään ei riittänyt. Minulle itselleni.

Todellista onnea ja sisäistä rauhaa en löytänyt kuin hetkittäin. Tämän kaiken myötä hiljalleen katkeroiduin, kovetin itseni ja lähdin itseäni tuhoavan käyttäytymisen tielle. Mitä millään on oikeastaan väliä, kun ei se onnistu kuitenkaan. Opin, että tekemällä niin paljon töitä, että se sattuu, unohdan sen kivun mitä sisälläni oli. Kun raiskasin näin itseäni fyysisesti, unohdin edes hetkeksi sen, miltä kaikki kipu tuntuu henkisesti.

Jaksoin koko parhaat nuoruuteni vuodet kokonaisvaltaisesti huonosti. Tuli ylipainoa kilpirauhasen vajaatoiminnan puhjettua kaiken stressin keskellä ja sen myötä tuli muitakin vaivoja. Ajelehdin elämän virrassa, mutta kuitenkin jokin sinnikäs ääni sisälläni kertoi minulle: vielä joskus minulla on asiat paremmin. Kenellekään en kertonut koko totuutta tilanteestani, koska sisälläni asui häpeä. Häpeä epäonnistumisestani ihmisenä, kehostani ja siitä, miten olin itseni saattanut siihen tilanteeseen elämässäni. Muutamien ystävieni ja läheisteni tuella selvisin kaikkein vaikeimmista ajoistani.

Polullani oli myös upeita, yksittäisiä rakkauden hetkiä kaiken keskellä. Sain ihanan esikoistyttäreni ja suurin, pitkäaikaisin unelmani äitiydestä tuli vihdoin todeksi ollessani 35-vuotias. Sain keskittyä tähän kauniiseen, rakkaaseen, pieneen elämäni ihmeeseen ja seurata hänen kasvuaan.

Äidiksi tuleminen oli minulle elämäni tärkein asia, vaikka se ei tapahtunutkaan silloiseen arvomaailmaani kuuluvassa ydinperhemallissa, mikä oli taas minulle henkilökohtainen epäonnistuminen muiden katastrofieni ketjussa. Parisuhteessa ja elämässäni oli tuolloin paljon erilaisia haasteita johtuen liiallisesta kiltteydestäni ja miellyttämisen halustani. Elämä ei aina mene niin, miten sen on ajatellut menevän, koska elämällä on meille aina omia suunnitelmiaan varattuna. Kaikella on oma tarkoituksensa, niin tälläkin ja sen huomasin elämässäni myöhemmin.

Vuonna 2010 tapasin nykyisen aviomieheni. Maailma toi turvasataman minulle, rikotulle, naiseutensa kadottaneelle ihmiselle. Alkoi eheytymisen ja uudelleenrakentamisen aika.

Sain vihdoinkin hengittää vapaasti ja sain kokea turvallisuutta. Elämäni täydentyi kuopustyttärellä ja omalla kodilla. Opiskelin muistihoitajaksi ja lähdin viemään kaikkea oppimaani innokkaasti myös eteenpäin työssäni. Elämäni tuntui pitkästä aikaa tasaiselle ja mukavalle. Koin suurta onnea, mutta sisälläni alkoi hiljalleen kyteä menneisyyteni mustat peikot, jotka olin piilottanut sujuvasti piiloon muiden lisäksi myös itseltäni. Jotain oli jäänyt käsittelemättä, joka tahtoi tulla minulle näkyville. Kun en sitä ensin huomannut, se näyttäytyi minulle fyysisinä oireina sekä isoina kipuina, jotka uuvuttivat minut myös töissä. Minusta tuli henkistä kotiani etsivä surullisen hahmon ritaritar, joka itki kaipuutaan iltaisin salaa kaikilta.

Oli todellisen havahtumisen ja pysähtymisen aika. Oli aika kysyä itseltään, kuka minä olen ja mitä minä tahdon elämältäni? Mitkä ovat ne työkalut, jolla minä löydän itseni ja sisäisen rauhani? Miten voin antaa itselleni anteeksi, hyväksyä itseni sellaisena kuin olen ja miten minä voin rakastaa itseäni? Miten pääsen irti ylikiltteydestä, miellyttämisestä ja miten opin tunnistamaan omat tarpeeni?

Haasteellisina aikoina minulla oli sisimmässäni usko paremmasta. Lähdin henkisen kehityksen tielle etsimään itselleni keinoja siihen, miten voisin voida mahdollisimman hyvin ja rakastaa itseäni enemmän sellaisena kuin olen.

Olen koko elämäni rakastanut ihmisten kanssa työskentelyä sekä ihmisten auttamista. Olen aina ollut kiinnostunut laajasti ihmisyydestä ja ihmisen kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista. Näitä pääsin toteuttamaan työssäni sairaanhoitajana, mutta tahdoin oppia vielä lisää kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista. Opiskelin luontaishoitoja sekä lisäksi lähdin todellisen intohimoni pariin opiskelemaan hyvinvointivalmentajaksi TCA.

Empaattisena valmentajanasi kuljen lempeästi tukien ja kuunnellen rinnallasi. Valmennuksissani autan oivalluttavien kysymysten ja tehokkaiden harjoituksien avulla sinua löytämään vastaukset elämäsi haasteisiin omasta sisimmästäsi. Valmennuksieni teoriapohjana käytän hyväksymis -ja omistautumisterapiaa sekä psykosynteesiä.

Opintoni, työkokemukseni sairaanhoitajana sekä elämänkokemukseni olen paketoinut osaamiseksi niin, että
voin auttaa parisuhteessa olevia kilttejä naisia voimaantumaan ja asettamaan omat tarpeensa etusijalle, jotta he saavuttavat vastavuoroisen, arvostavan parisuhteen sekä merkityksellisen elämän.